Australia and Oceania, Europe · 36 Days · 50 Moments · January 2017

Hunting little blue penguins


10 February 2017

MAHTAVA MATKA! Nyt ollaan iloisesti odottamassa matkatavaroita Helsinki-Vantaalla. Mahtava matka ja paljon kokemuksia takana, vuosikausia muistelua edessä ❤️
Lento | Sydney >> Hong Kong >> Pariisi >> Helsinki Meillä oli ihanan aurinkoisessa Sydneyssä aikaa vielä käydä kunnon aamiaisella White Rabbit -kahvilassa, jossa vedimme herkulliset ricotta pancakesit sekä sen jälkeen nauttia auringosta Darling Harborin puistossa smoothiet kädessä ☀️ Sitten kävimme noutamassa rinkat säilytyksestä ja otettiin juna central-asemalta lentokentälle 😥 1. välilasku Hong Kongiin. Aina yhtä sekava Kiina.. Etsittiin taas jotain ihme palvelutiskiä, josta saa jatkolennon gaten tietoon. Kyllähän se löytyi lopulta. Oltaisiin saatu tällä kertaa viedä vettäkin koneeseen, sillä ilmeisesti vain Australiaan ja USAan lentäessä ne otetaan pois. 2. välilasku Pariisiin. Todettiin, että Ranska on pahin. Koneessa tehtiin ennen laskeutumista jokin ihme spray-operaatio: lentoemännät kulkivat aerosolipurkkien kanssa läpi koko koneen ja suihkuttivat päällemme jotakin. Ihmiset ovat tympeitä ja meidän piti liikkua bussilla gatelle. Kahvi on pahaa ja sämpylöitä ei myydä 😩

9 February 2017

[SIDENOTE] Random juttuja 26. NZ:n ehdottomasti paras radiokanava oli aina paikallinen The Breeze. 27. Melkein joka paikassa saa ajaa 100 km/h, mutta koko maassa ei taida olla 120 km/h rajoitusta. Tai ei olla ainakaan nähty. 28. Sydneyssä ja Uudessa-Seelannissa on kaikkialla kukkoja ja muita koristeita kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi. 29. Vikana päivänä Sydneyssä ennen lentoa nähtiin Darling Harbourissa leffan kuvaukset. Ihmiset juoksivat kauhuissaan ilmeisesti PPDC Global Security Summit -tapahtumassa. Ei tiedetä mikä ne niin säikäytti. Hauskaa ehkä jonakin päivänä nähdä kyseinen leffa, jos siihen sattuu törmäämään.

8 February 2017

7. päivä | Sydney Meidän oli tarkoitus viettää keskiviikko Blue Mountainsilla, mutta sadetta oli ennustettu koko päivälle. Otettiin siis heti aamusta juna takaisin Sydneyn keskustaan, sillä kaupungissa olisi enemmän tekemistä sateella. Tiputettiin rinkat Home Backpackersiin ja lähdettiin tarpomaan sateessa. Törmättiin kivaan kahvilaan, jossa voitiin pitää sadetta ja syötiin herkulliset bruschetta-leivät. Kun sade hiljeni, lähdettiin kävelemään satamaan päin ihailemaan vielä oopperataloa 😊 Juotiin drinkit Opera Barissa 🥂, jonka jälkeen sallittiin itsellemme vielä pieni shoppailukierros Darling Harborissa. Sitten laahustimme kasvihuoneilmastossa hostellille. Illan hämärtäessä suunnattiin juhlimaan vikaa iltaamme (ylläriii) Koi-ravintolaan syömään maistelumenun 😋 Nautittiin ateriasta ja onnellisina hyppäsimme vielä junaan kohti satama-aluetta. Ihastelimme pimeässä oopperatalon valaistusta ja kiersimme 12 kiinalaisen uuden vuoden kunniaksi pystytettyä valoteosta. Kaunis vika ilta 💛

7 February 2017

6. päivä | Sydney Kun saavuimme takaisin Australian puolelle tiistai-aamuna, oli sää aivan kamala. Lämmintä oli reilusti yli 20 astetta, mutta koko päivän pitäisi olla sateista ja mahdollisesti ukkostaa. Niin ja bongattiin tulliin mennessä kyltti, jossa luki, että tv-yhtiö olisi tänään paikalla kuvaamassa 😁 Harmi, ettei nähty kameroita, oltaisiin voitu päätyä Australian tulli -ohjelmaan. Meidän ei auttanut kuin ottaa lentoasemalta juna keskustaan ja tarpoa sateeseen. Jätettiin rinkat Central-asemalle säilytykseen ja käveltiin vanhaan tuttuun Koi-jälkiruokabaariin leivoksille ja teelle/kahville. Kyllä, se oli todella hyvää. Palattiin takaisin rautikselle ja hypättiin junaan, jossa meidän oli määrä tavata Annan tuttava, Jiesi. Jiesi ja hänen vaimonsa olivat ystävällisesti tarjoutuneet ottamaan meidät yöksi kotiinsa Sydneyn laitamilla. Kävimme myös yhdessä syömässä kiinalaisessa ravintolassa, joka oli hauska kokemus kiinalaisen pariskunnan kanssa.
Lento | Auckland >> Sydney Herättiin Aucklandin lentokenttähotellissa neljältä aamulla(!) ja tuona aurinkoisena aamuna (noh, ainakin lentokoneesta näki auringon) jätettiin Uusi-Seelanti taaksemme. Meillä olisi vielä pari päivää armonaikaa Sydneyn puolella, joten loma ei kuitenkaan ole vielä ohi.

6 February 2017

25. päivä | Hamilton & Auckland Toisen Eskon lattialla hyvin nukutun yön jälkeen (kiitos kaikesta, Esko! 😘) suuntasimme aamusta Hamilton Gardensiin, jossa oli toinen toistaan upeampia puutarhoja. Puutarhassa kävelyn jälkeen söimme hyvin ansaitun aamiaisen Grey Street Kitchenissä. Aamiaisen jälkeen oli aika ajaa takaisin lähtöpisteeseen, Aucklandiin. Muisteltiin matkaa samalla kun ajettiin uskollinen vuokra-automme takaisin Jucyn toimistolle. Auto jäi sinne huomattavasti likaisempana, kovia kokeneena ja 5 865 kilometriä enemmän mittarissa. Kierrettiin yhdessä vielä Auckland Zoo, jossa nähtiin vihdoinkin Kiwi-lintu (siis vasta vikana päivänämme maassa), söimme herkulliset hampparit Burger Wisconsin -pikaruokaraflassa ja päädyimme lopulta myös Sky Toweriin, jonka Anna oli onnistunut välttämään aiemmin tammikuussa. Selvittiin iloisesti huipulle ja nautittiin maisemista jätskiannosten ääressä. Loistava lopetus Uuden-Seelannin matkalle 💚

5 February 2017

24. päivä | Hamilton Saavuimme launtai-iltana Hamiltoniin ja käytiin mm. syömässä jätskit Duck Islandissa Annan ystävän, Eskon johdolla. Aamulla oli lähtö varaamallemme kierrokselle Kontuun, Hobbitoniin eli yhdelle TSH:n kuvauspaikalle. Oikeasti Kontu sijaitsi Matamatassa, keskellä yksityisomistuksessa olevaa jättisuurta farmia. Kierros oli upea, pyöreitä Hobittien kotien ovia oli yllättävän paljon. Hobittilasta ajoimme Waitomoon, jossa sijaitsee maailmankuulut luolat. Ruakuri cavessa näimme huikeita limestone- eli kalkkikivimuodostelmia, jotka ovat muotoutuneet vähitellen päälle miljoonan vuoden aikana. Luolassa kävellessä piti olla tarkkana, että seiniin ei vahingossakaan hipaise - sakot olivat nimittäin aika mahtavat. Glowworm-luolassa liikuttiin pilkkopimeässä veneessä istuen. Piti olla todella hiljaa, jotta kattoon kiinnittyneet kiiltomadot eivät saisi sätkyä. Niitä oli tuhansia ja yhdessä ne loivat hohtavan tähtitaivaan. Illalla palasimme Hamiin ja söimme ravintolassa.

4 February 2017

[SIDENOTE] Random juttuja 22. Katsottiin vasemmanpuoleisen liikenteen vuoksi ohjevideoita, joissa varoitettiin myös kapeista, yksikaistaisista silloista. Eipä tiedetty sitä silloin, mutta täällä ei melkeinpä muita siltoja olekaan 😁 23. Ollaan melkein alusta asti nähty liikenteessä pieni pakettiauto, joka on maalattu Scooby Doosta tutun Mystery Machinen näköiseksi. Bongataan se aina välillä, kuten esim. Lake Tekapolla ja matkalla Abel Tasmanista Pictoniin. Vielä on selvittämättä onko kyseessä oikeasti sama auto, vai vuokraako joku firma mysteerimasiinoja 🤔 24. Autojen rekisterikilpien ympärillä lukee hassuja juttuja. Meidän Jucyssa on esim. "Honk if you like peace and quiet" ja nähtiin sellainen versio, jossa luki "Help! Our dad farted and we are trapped here!" 25. NZ:n lipun sijaan kaikkialla näkee kuvia silver fern -saniaisen lehdestä. Sitä hehkutetaan kaikkialla ja sitä ilmeisesti myös kasvatetaan pelloittain. Kuva löytyy myös All Blacksien logosta.
23. päivä | Taupo & Hamilton Herättiin aikaisin aamupalalle ja ajettiin takaisin Lake Taupon eteläpuolelle, Torongariroon. Edessä oli 14km white water raftingia Torongariro-joessa. omaisten yhteystiedot otettiin ylös ja kyllä jännitti, kun käytiin läpi mitä tulee tehdä, jos kumiveneestä tippuu tai se kääntyy ympäri. Loppujen lopuksi homma oli aika rentoa ja tosi hauskaa! Joen vesi oli vain 10-asteista ja todella puhdasta - sitä jopa juotiin janon yllättäessä. Lopuksi meidät palkittiin bisseillä ja hodareilla. Suunnattiin raftingista suoraan ihailemaan Huka Falls -jokea pienine vesiputouksineen ja käveltiin läpi Craters of Moon -reitti, joka oli maksullinen ja jossa katseltiin pieniä geotermisiä kraatereita. Söimme Taupon keskustassa ravintolassa, ja lähdimme vielä koko NZ reissumme viimeiselle pienelle patikoinnille Mt Tauharalle. Tai kyseessä piti olla 45 min kävely, mutta eksyimme toisen reitin lähtöpaikalle, jota tarvoimme yhteensä päälle tunnin.

3 February 2017

22. päivä | Interislander & Taupo Saavuttiin torstai-illalla Pictoniin ajaen meren vieressä kiemurtelevaa maisemareittiä. Näköala oli älyttömän kaunis ja meidän oli pakko pysähtyä hetkeksi ja kävellä rantaan. Siinä Anna sitten herätti eloon jo haudatun haaveen alastonuinnista. Ranta oli sateen jäljiltä autio, joten sehän vetäisi vaatteet pois päältä ja pulikoi hetken. Sen jälkeen päästiin yöpaikkaankin asti, Pictonin Top 10 Holiday Parkiin. Perjantaina aamu alkoi suuntaamalla Interislander-lautalle ja klo 13 aikaan olimme jättäneet Eteläsaaren taaksemme. Lähdimme samantien ajamaan Wellingtonista kohti Tongariro National Parkia, jossa sijaitsee TSH:sta tuttu Mordor. Kansallispuistossa nähtiin peltojen lisäksi taattua Mordor-laatua, eli karua tulivuorten ympäröimää maata ja Mount Doom eli Mt Ngauruhoe. Illan hämärtäessä ajettiin NZ:n suurimman järven, Lake Taupon rantaa Taupon keskustaan Haka Lodge Backpackersiin yöksi.

2 February 2017

[SIDENOTE] Random juttuja 16. Tästä maasta loppuu omenat kesken. Ne on aina loppu kaupasta. 17. Kaupassa ostokset pakataan puolestasi, ja joka kerta kysytään "How are you?" Emme vieläkään tiedä kuuluuko siihen vastata vai kysyä sama kysymys. 18. Näillä on samanlainen aksentti kuin ausseilla, ja etenkin miehet sanovat usein "Cheers, mate". 19. Paikallinen Harvey Norman on pöllinyt Länsiväylän logon. Vai toisin päin? 🤔 20. Kaupoissa on tosi surkeat irtokarkkitarjonnat, ja jogurtteja ei myydä yksittäin: ne ovat vähintään neljän komboissa tai sammioissa. 21. Melkein joka kaupungissa on Elizabeth Street.
21. päivä | Abel Tasman & Picton Herättiin aamulla aikaisin valmistautumaan varaamaamme white water raftingiin eli koskenlaskuun. Mutta aamulla puhelimen vastaajassa oli viesti järjestäjältä: edellisenä iltana oli satanut niin paljon, että homma oli peruttu. Bookattiin samantien rafting Pohjoissaaren puolelle, joten siellä uusi yritys. Edessä oli 5h ajomatka Pictoniin, mutta päätimme lisäksi kiertää Abel Tasmanin kautta katsomassa Split Apple Rockin. Koko matkan satoi ja ihailimme maisemia autosta, kunnes saavuimme Moonraker Bayyn. Rannallakin satoi ihan kunnolla. Anna ilmoitti, että haluaa uimaan 🙋🏼 Ja koska uikkarit jäivät 250m päähän autolle, olisi helpointa mennä alasti 🤦🏼‍♀️ Vaikka paikassa ei ollut ketään muuta, päätti Noora, että uikkarit oli haettava 🤓 Noudettiin uikkarit ja taiteiltiin ne päälle. Kirmattiin uimaan viileään meriveteen ja ilakoitiin vedessä muutama hetki. Kun noustiin vedestä, asteli rannalle heti muitakin 😂 Niin ja se kivikin oli ihan hieno 😁

1 February 2017

[SIDENOTE] Random juttuja 11. Paikalliset hyttyset ovat sandflieseja (Te Namu). Niiden pistot aiheuttavat tosi pahaa kutinaa, ja jos erehtyy raapimaan, saa aikaiseksi kunnon paukamia. 12. Täällä on tosi vähän normi risteyksiä ja tosi paljon liikenneympyröitä (roundabout) 13. Muut reppureissaajaat ja matkailijat ovat n. 80-prosenttisesti Saksasta 😳 14. Uusi-Seelantilaiset ovat selvästi kahvikansaa. Joka paikasta löytyy kaikki variaatiot espressopohjaisista kahveista. Flat white -kahvi on suosittu. 15. Tiekylttejä, jotka kehottavat pitämään ajosta taukoja, muistamaan turvavyön, pitämään turvavälin jne. on kaikkialla. Jälkimmästä paikalliset, jotka ovat tottuneet mutkitteleviin teihin, eivät kuitenkaan tunnu useinkaan ymmärtävän.
20. päivä | Arthur's Pass & Greymouth Lähdettiin Lake Tekaposta ja matkan aikana pysähdyttiin jonkin pikkukylän Fairlie Bakehouse -leipomoon. Jaettiin puoliksi american donut, joka oli älyttömän hyvää. Pysähdyttiin myös Springfieldissä, jossa oli Simpsons Moviesta tuttu donitsi ja kahvila, jossa oli pahaa ruokaa. Kun jäljellä oli alle tunti matkaa, pääsimme Great Alpine Way -tielle, joka nimensä mukaisesti kohosi korkeuksiin ja ympärillä oli vuoria - sekä tosi paljon sumua, kunnes huipulla sää selkeni täysin. Arthur's passissa meillä kävi onni, sillä luvatun sateen sijaan aurinko paistoi kirkkaana. Teimme pienet kävelyt: Millenium Falls ja Devil's Punchbowl Walk. Kävimme syömässä The Wobbly Kea -kahvilassa, jossa Noora erehtyi tilaamaan jättiannoksen ranskalaisia, jotka uivat lihaliemessä, sipulissa ja mozzarellassa. Illalla saavuimme Greymouthiin, joka oli todella pieni ja hieman ränsistynyt kylä teollisuusalueineen. Bongasimme onneksi kauniin auringonlaskun meren rannassa.

31 January 2017

19. päivä | Lake Tekapo & Mt Cook Aamulla lähdettiin ajamaan ihailemaan Eteläisten Alppien korkeinta vuorta: Mount Cookia. Päivällä piti olla hyvä sää ja illalla sataa. Kävi ilmi, että Tekapon ennuste ei koskenut Mt Cookin aluetta. Kun olimme syöneet lohibagelit lounaaksi ja suuntasimme 3h kävelyreitille Hooker Valleyyn, alkoi tuulla älyttömästi. Visitor centressä oltiin infottu, että jo iltapäivällä alkaisi sataa. Hetkeä, kun puskimme täysillä tuulta vasten ja tiesimme, että odotettavissa olisi myös sadetta ja päätimme silti mennä eteenpäin, voisi kutsua yhdeksi elämämme rohkeimmaksi tai tyhmimmäksi. Miten sen nyt ottaa 🙈 2h 20min myöhemmin reitin suorittaneena olimme läpimärkiä, kasvot tuulen ja sateen piiskaamat, kannoimme repuissa lähinnä vettä - mutta vihdoin takaisin autolla. Viritimme kertissadetakit auton penkeille samalla kun tuuli työnsi myös auton sisätilat täyteen sadevettä. Lämmöt täysillä pois ajaessamme totesimme, että paska reissu, mutta tulipahan tehtyä 👌🏻😂

30 January 2017

18. päivä | Lake Tekapo Terveisiä Lake Tekapon rannalta, jossa nyt istuskelemme ihailemassa turkoosia vettä ja nauttimassa täydestä auringosta. Vesi on peräisin jäätiköltä ja on tosi viileää, mutta käytiin silti uimassa muutama veto. Aiemmin päivällä olemme ajaneet Lindis Pass -maisemareittiä, nähneet The Clay Cliffs -kallion ja useita täysin turkooseja vesistöjä, kuten Lake Pukaki. Kävimme syömässä burgerit ja aidoista mansikoista valmistetut jäätelöt Tekapon keskustassa (jos sitä siksi voi sanoa, paikka on todella pieni). Illalla nukuttiin, tai Noora nukkui, pari tuntia Lakeview Backpackers "glamping" teltassa, joka näyttää isolta sipulilta ja jonka jaamme kolmen muun kanssa. Keräsimme voimia, jotta jaksaisimme valvoa myöhempään ihaillaksemme Tekapon tähtitaivasta. Lake Tekapo on yksi maailman parhaita paikkoja tähtienkatseluun ja osa Dark Sky Reserveä. Ajoimme pienen matkan päähän Church of The Good Shepherdin luokse katsomaan tähtiä järven rantaan. Taivas oli upea ✨💫✨
17. päivä | Wanaka Aloitimme aamun suuntaamalla Puzzling Worldiin ja jättikokoiseen labyrinttiin, jossa piti löytää torni jokaisesta kulmasta. Ei ollut helppoa. Huijattiin viimeisen kohdalla 😂 Kun sade alkoi hellittää lähdimme ajamaan Rob Roy Glacier Trackille. Oltiin luettu, että tien kunto vaihtelee olosuhteiden mukaan, mutta ei oltu varauduttu ihan siihen millainen tie patikointireitille vei. Tie oli aluksi hiekkatietä, jota ympäröi tuhannet lehmät ja lampaat, jotka käyskentelivät keskellä tietä. Se oli ihan ok, mutta sitten tulimme pysähdyspaikalle, jossa oli muutama auto parkissa, sillä suurikokoinen lammikko katkaisi tien. Info-taulussa kerrottiin edessä olevan yhdeksän samanlaista virtaavaa lammikkoa. Noora oli laittamassa pillit pussiin meidän Hyundain ollessa pieni ja matala, mutta Anna oli rohkeampi. Päästiin lammikoista läpi, mutta ennen vikaa jätettiin auto parkkiin ja liftattiin trackin juurelle. Patikointi kesti 3h ja se vei lumihuippuisen vuoren näköalapaikalle.

28 January 2017

16. päivä | Queenstown & Wanaka Oltiin varattu klo 12:00 tandem parasailing, jossa vedetään varjoa veneen perässä Lake Wakatipun yllä. Ennen aktiviteettia pyörähdettiin nopeasti satama-alueen lauantaimarkkinoilla, joilla myytiin käsitöitä ja taidetta. Parasailing oli mukava kokemus, näköalat olivat huikeat ja hurjinta koko jutussa oli taivaalle nousu ja takaisin veneelle laskeutuminen. Itse varjossa korkealla roikkuminen ei tuntunut paljon missään sillä oli vaikea hahmottaa kuinka korkealla oli. Sitten ajoimme vuorten rinteitä pitkin maisemareittiä Wanakaan, jossa heti ensimmäiseksi hyppäsimme kaksikkokajakkiin, ja meloimme Lake Wanakalla tunnin ajan. Söimme vielä mahtavan kokoiset jäätelöt ja suuntasimme Lake Hawea Hosteliin tekemään check-inin. Ajoimme alle tunnin suositulle Blue Pools Walkille, joka kulki pienen lammen yli ja seurasi siitä lähtevää jokea. Vesi oli turkoosia ja tosiaan niin puhdasta, että pohjaan näkyi helposti. Illan hänärtyessä ajoimme pimeässä hostellille.

27 January 2017

15. päivä | Queenstown Te Anausta ajoi päälle kaksi tuntia Queenstowniin, jota pidetään koko maailman seikkailullisuuden ja extreme-lajien pääkaupunkina. Ajomatka kaupunkiin sattui olemaan Southern Scenic Routen loppuosa. Ja se olikin todella kaunis, kun suuren osan matkasta sai ajaa NZ:n pisimmiän järven, Lake Wakatipun, vierellä sekä vuorten välissä. Lepäilimme päivällä omassa huoneessamme Pinewood Lodgessa ja haimme ruokaa, krhm, Mäkkäristä. Ja koska matkalla jotakin on pakko hukkua ja olimme siltä tähän asti säästyneet, huomasi Noora jättäneensä kollarihousunsa edelliseen yöpymispaikkaan. Illalla valmistauduimme ensimmäiseen aktiviteettiin, jonka olimme täältä bookannut: Shotover Jet -venekyyti kapeassa kanjonissa kulkevassa joessa. Vene kulki jopa 85 km/h, mutta hauskinta olivat 360 asteen käännökset ja maisemat Shotover-kanjonissa olivat upeat.

26 January 2017

14. päivä | Milford Sound & Te Anau Dunedin jäi taakse jo aikaisin aamulla, kun edessä oli 5,5 h ajomatka kohti NZ:n kuuluisinta vuonoa, Milford Soundia. Ajomatka meni muuten kivasti, mutta sademetsän läpi vuorten välissä kiemuraista tietä ajaessamme metsässä todellakin satoi - ja paljon. Olimme varanneet risteilyn, jonka aikana pääsisi katsomaan vesiputouksia ja jylhiä maisemia mereltä käsin. Kun saavuimme satamaan, Jucy ilmoitti, että vene on rikki 😱 Olimme saada pienen sydänkohtauksen, kunnes virkailija sai lauseensa loppuun ja kertoi, että meidät on siirretty toisen yhtiön risteilylle. MS:ssa sataa 183 päivää vuodesta, ja kun vettä tulee taivaan täydeltä, valuu vuorten rinteille satava vesi alas tuhansina vesiputouksina ja näky on uskomaton. Veneemme kapu myös ajoi putousten lähelle ja me hullut juostiin kannelle saaden päällemme saavilliset vettä 😁💦 Ajoimme mutkaista tietä takaisinpäin Te Anauun, jossa söimme Fat Duck -ravintolassa ja vietimme yön Lakeview Holiday Parkissa.

25 January 2017

[SIDENOTE] Random juttuja 6. Eteläsaarella tosiaan on lampaita enemmän - tosi paljon enemmän! 7. Mutkittelevat pikkutiet, joita suurin osa teistä on, ovat täynnä tukkirekkoja ja muita raskaita ajoneuvoja. Niitä ohitellaan ja ne väistävät kyllä tilaisuuden tullen. Täällä on tapana töötätä kaksi kertaa kiitokseksi tilan antamisesta. 8. Joka paikkaan mihin menee, lukee kaikkialla "Kia ora!" Se tarkoittaa "Hei!" Maorin kielellä. 9. Täällä näkee välillä 90 km/h nopeusrajoituksia. 10. Se radiokin alkoi toimimaan kun nosti auton antennin ylös 😂
13. päivä | Dunedin Lähdettiin aamulla Christchurchista ajamaan Waitakiin, jossa vierailimme Blue Penguins Colonyssa ja näimme kaksi pingviininpoikasta kaikkien aikuisten ollessa merellä ruoanhakupuuhissa. Ajoimme vähän matkan päähän katsomaan Moeraki Boulders -kiviä. Kivet olivat näkemisen arvoisia, sillä ne olivat todella isoja ja lähes täysin pallon muotoisia meren rantahiekkaan uponneita järkäleitä. Pysähdyttiin myös Katiki pointissa, jossa oli kaunis pieni puinen majakka ja hylkeiden sekä keltasilmäpingviinien asuinalue. Pingviinejä näimme vain kaksi, mutta suurikokoisia hylkeitä oli kymmeniä ja ne lekottelivat ihan jalkojemme juuressa. Iltapäivällä saavuimme Dunediniin ja kirjauduttiin sisään omaan pikku vankilaselliimme (huoneeseemme) Geeky Gecko -hostelliin. Teimme nopean kierroksen kaupungilla ja lähdimme illalla käymään Royal Albatross Centressä, jossa oli mahdollisuus seurata little blue -pingviinien mereltä kotiin saapumista illan hämärässä.

24 January 2017

12. päivä | Christchurch & Akaroa Meidän Airbnb-kämppä Christchurchin keskustassa sijaitsi makeassa lasisessa Tramway Junction -atriumissa, jonka läpi kulki ratikka. Tiistaina ajettiin Akaroaan (Maoriksi pitkä laituri), joka on todella sympaattinen pikkuruinen 600 asukkaan kylä merenrannalla. Oltiin bookattu etukäteen risteily, jonka aikana bongattiin pikkuruisia hylkeitä ja muutamia delfiinejä 😍 Blue penguinseja ei tällä kertaa näkynyt. Takaisin Christchurchissa käytiin syömässä Strawberry Fare -ravintolassa, jonka cod fish ja paikallisesti tuotettu valkoviini osoittautuivat Nooran mielestä parhaiksi ikinä! Myös Anna nautti pea and lemon -risotostaan ja molemmat hihkuivat ilosta maistellessaan caramel hazelnut -jälkkäriä 😋 Illalla käveltiin Art galleryn pihalle seuraamaan yhtä meneillään olevan World buskers festivalin street performance -esityksistä. Fire Oz oli kolmikko, joka veti upean tulishow'n. Näimme myös osin romahtaneen kirkon, joka konkretisoi maanjäristyksen tuhot.

23 January 2017

11. päivä | Nelson Lakes National Park & Christchurch Sunnuntai-illalla teimme pienen kävelyn Rotoitin rannan tuntumassa ja kun vettä satoi ihan huolella, ajattelimme että voisimme yhtä hyvin mennä uimaan. Järven vesi kun oli tosi puhdas eikä se ihan jäätävän kylmää ollut. Mieli kuitenkin muuttui hetkessä kun sorsia ihastellessamme bongattiin vedestä jotain muutakin: jättikokoisia ankeriaan näköisiä otuksia! Ensimmäinen yö autossa leirintäalueella oli kolea ja hieman epämukava, mutta huonomminkin olisi voinut olla. Herättiin aikaisin nauttimaan Lake Rotoitin kauniista maisemasta ja lähdettiin ajamaan kohti Christchurchia. Pysähdyttiin vielä national parkin puolella muutamaan otteeseen kävelläksemme läpi The Railway Walkin ja Skyline Walkin, jonka jälkeen syötiin eväät Maruia Falls -vesiputouksen kupeessa. Löydettiin matkalta myös metsän keskelle piilotettu aarre: The Waterfall Track eli pieni polku, joka vei 40m korkean vesiputouksen äärelle.

22 January 2017

[SIDENOTE] Random juttuja 1. Uudessa-Seelannissa väitetään olevan miljoonittain lampaita. Koko aikana, kun olemme Pohjoissaarella matkanneet, olemme nähneet tuhansittain lehmiä, yhden alpakkalauman - ja vain muutaman kerran lampaita. Odotamme näkevämme etelässä enemmän lambeja. 2. Niitä kiwi-lintuja ei ole yhtikäs missään. 3. Kaupunkien jalankulkijoiden liikennevaloista kuuluu järkky ääni kun ne vaihtuvat vihreiksi. Ihan kuin Martin the Martian ampuisi laser-aseella. Ja hienoissa paikoissa valojen vihreä ukko on animoitu kävelemään - sen jalat liikkuu! 4. Vuorien rinteillä ja maantasalla mutkittelevat tiet ovat todella kapeita ja niissä on yleensä nopeusrajoituksena 100 km/h. 5. Auton radio ei kuulu missään. Ei aina edes "kaupungeissa".
10. päivä | Interislander & Nelson Lakes National Park Wellingtonissa satoi koko lauantai-illan, kaupungista oli hitsin vaikea löytää parkkipaikkaa ja kaupunki oli.. noh, huomattavasti rumempi kuin osasimme odottaa. Mutta onneksi illalla löytämämme Husk-ravintola/panimon ja herkulliset pizzat lämmittivät tunnelmaa 😋 Sunnuntaina heräsimme edelleen jatkuvaan rankkasateeseen kauheassa hostellissa. (Oikeasti, välttäkää Lodge in the citya, jos hermonne ovat teille kalliit). Klo 7 olimme selvinneet mestasta ulos ja kävelimme kertis-sadetakit päällä hakemaan autoamme, joka oltiin jätetty maksulliseen halliin yön ajaksi. Saatiin auto monen mutkan jälkeen ulos hallista ja löydettiin satama, josta ajettiin sisälle Interislander-lauttaan. Lautta vei meidät Cook Straitin yli Eteläsaarelle neljässä tunnissa. Käytiin suloisessa satamakaupunki Pictonissa kaupassa ja ajoimme paikallisen piensuklaatehtaan kautta muutaman tunnin Nelson Lakes National Parkiin, Lake Rotoitin rantaan.
[SIDENOTE] Hiipivä epäluulo ja piilotettu toivonkipinä | 3 Kävi ilmi, että kaksi kaveria olivat autossa istuskelevan miehen odottamat työkaverit ja koko porukka oli töissä Interislanderilla, eli lautalla, jolle olimme menossa. Kaverukset olivat todella ystävällisiä ja maksoivat 8,5 $ parkkimaksumme kortillaan, jonka jälkeen pääsimme ajamaan hallista ulos kohti ferryn satamaa. Saimme liikennevaloissa kaverusten auton kiinni ja pystyimme seuraamaan heitä satamaan. Myös se oli onnenpotku, sillä navigaattorista ei ollut liikaa apua: se osasi osoitteeseen vain suurinpiirtein ja ferryn lastausalueelle ohjaavia tienviittoja ei ollut näkyvissä. Autoa ja kylttejä seuraten saimme onnellisesti ajettua automme autokannelle. Pelastajamme etsi meidät vielä lautan kahvilastakin käsiinsä ja antoi meille vaihtorahat 20 dollarin setelistä, jonka hänelle olimme aiemmin tökänneet sanoen "You don't have to pay for kindness". Ihania ihmisiä nämä kiwit 🙃😊
[SIDENOTE] Hiipivä epäluulo ja piilotettu toivonkipinä | 2 Kun parkkihallin managementista ei ollut apua, oli ainoa vaihtoehto lähteä sateeseen Wellingtonin autioille kaduille etsimään ihmisiä, jotka voisivat maksaa maksun kortillaan käteistä vastaan. Yritäppä löytää sunnuntai-aamuna seitsemän jälkeen sateesta joku, jota kiinnostaa vähääkään. Anna sai muutaman henkilön kiinni, mutta ainoa tyyppi, joka olisi halunnut auttaa, ei pitänyt lompakkoaan mukana. Taranaki-katu oli ollut edellisenä iltana ruuhkainen ja täynnä ihmisiä, mutta nyt se oli lähes autio. Säntäilimme eri suuntiin ajatellen, että kohta aletaan pysäyttää jo autojakin. Sitten hallin ulkopuolelle pysähtyi hetkeksi pieni auto, jossa oli sisällä intialaismies. Noora koputti ikkunaan ja selitti tilanteen. Mies halusi auttaa, mutta hänen pitäisi ensin ottaa kyytiin pari kaveria, joita oli luvannut odottaa tien sivussa. Samaan aikaan Anna spottasi kaksi miestä lähistöllä ja kiiruhti pyytämään heiltä apua. [ jatkuu...]
[SIDENOTE] Hiipivä epäluulo ja piilotettu toivonkipinä | 1 Kun olimme selvinneet Lodgesta vihdoin ulos, lähdimme noutamaan autoamme, joka oltiin jätetty maksulliseen halliin yön ajaksi. Kokemus hostellin kanssa karmi selkäpiitä, ja auton saaminen ulos hallista jännitti hieman, sillä tässä vaiheessa oli jo selvää: se mikä voi mennä pieleen myös menee. Hallissa oli oudot aukioloajat (se ilmeisesti teljettiin kiinni yöksi, mutta varmaa ei sekään ollut), joten oli helpotus kun päästiin aamulla kävelemään sinne ylipäätänsä sisään. Yllätys odottikin vasta ulos ajaessa maksuautomaatilla, kun maatti sylki sekä Nooran että Annan luottokortit vuorotellen ulos - ei kelvannut ei. Käteinenkään ei sille maistunut, joten yritettiin soittaa tarjottuun puhelinnumeroon. Puhellinummerosta vastasi nauhoitettu viesti ilmoittaen, että ketään ei nyt valitettavasti ollut paikalla. Saatiin lieviä sydämentykytyksiä, sillä oltiin ajamassa vielä lautalle, jossa pitäisi olla viimeistään klo 8:00. [jatkuu...]
[SIDENOTE] Wellington on ikävä paikka. Ja hostelli, jossa vietimme yön, hyvin ikävä paikka. Lodge in the city pähkinänkuoressa: - Ei selkeää kylttiä kadulla, joka osoittaisi hostellin olemassaolon. Kyltissä lukee kyllä Accommodation jättikirjaimin, mutta Lodge in the city piiiiikkuriikkisesti. - Hostellin järjestelmä oli tehnyt tusinoittain tuplabookkauksia ja check-in jono oli 30min. - Mainostettua parkkipaikkaa ei ollut saatavilla. - Ei saatu etukäteen maksamaamme omaa huonetta vaan unisex dorm -huoneen jaettavaksi 16 hengen kesken. - Meidän piti täyttää kaavake hyvitysten saamiseksi ja päättää summa itse 😳 - Paikka oli likainen ja alakerrassa oli äänekäs baari. - Myös alakerran yhteistiloihin johtava ovi oli äänekäs: siitä lähti kova "sqviiiiiiieek" joka kerta kun se avattiin - ja sitähän availtiin pitkin yötä. - Check-outissa ei ollut aamulla ketään, vaikka piti ja kun saatiin soitettua joku paikalle, ei meitä löytynyt järjestelmästä. - Sänky oli kyllä mukava 😂

21 January 2017

9. päivä | Wellington Nukuimme Napierin Cedar Court -motellissa vain yhden yön ja jätimme pikkukaupungin ja sen Sunken Garden -puutarhan taakse heti aamusta. Edessä oli 4h ajo pääkaupunki Wellingtoniin. Noora istui ratissa ensimmäiset tunnit, kunnes teimme pysähdyksen Tui Brewery -panimoon. Nautittiin super herkullinen fish & chips -annos ja pelkääjän paikalle siirtyvä Noora sai herkutella Tuin omenasiiderillä. Anna jatkoi ratissa Classic NZ Wine Trail -tiellä ja ajettiin läpi suloisten ja ei-niin-suloisten pikkukylien. Yhdestä niistä löytyi Paua-tehdas ja -myymälä, jossa siis valmistetaan ja myydään Paua-simpukan sinisestä helmiäistä valmistettuja koruja yms. krääsää. Yllättäen tie lähti kapuamaan korkeuksiin vuorten rinteille ja tasainen maaseutu muuttui nopeasti metsittyneeksi vuoristonäköalaksi. Erityisen makea juttu oli Rimutaka Summit -näköalapaikka, josta oli uskomaton näkymä pitkälle vihreään laaksoon. Illansuussa saavuimme Wellingtoniin, joka ei vastannut odotuksia 😤

20 January 2017

8. päivä | Rotorua & Napier Jätettiin aamulla hökkelikylä taakse ja käytiin vielä Rotoruan puolella Wai-O-Tapu Thermal Wonderlandissa. Halusimme olla paikalla aamulla, sillä alueen Lady Knox -geyssiirin oli määrä purkautua klo 10:15. Istuimme katsomoon ja pohdiskelimme onko luontoäiti tosiaan niin tarkka, vai aiheutetaanko purkaus työntekekijöiden toimesta. Selvisi, että purkaus aiheutetaan keinotekoisesti, sillä muuten geyssiiri purkautuisi 24-48 tunnin välein milloin sattuu. Geyssiirin lisäksi Wonderlandissa oli toinen toistaan kauniimpia kiehuvia altaita ja uskomattomia värejä. Maistettiin myös ekaa kertaa paikallista L&P-limua. Matkalla Napieriin poikkesimme tieltä tsekkaamaan Kerosene Creek -joen, jossa oli minikokoisia putouksia ja kauniit petrolin värit. Anna löysi paikan metsän keskeltä vaikka se on yksi NZ:n "best kept secrets", eikä sinne ohjattu tienviitoilla. Jatkoimme matkaa Napierin kaupunkiin, joka oli todella pieni ja kaupat olivat menneet kiinni jo 17:00.

19 January 2017

[SIDENOTE] Kun suunnittelimme reittiä valmiiksi eteenpäin Eteläsaaren puolelle, tuli meille pieni mutka matkaan. State Highway 1 olikin suljettu suurelta osalta matkaa viime vuoden lopulla tapahtuneen maanjäristyksen jälkeisten korjausten takia, ja niinpä matkastamme Pictonista Kaikouraan olisi tullut 2h sijaan yli 6h. Plan muuttuikin sen verran, että matkaamme etelään päästyämme ensin Nelson Lakes National Parkiin leirintäalueelle yöksi ja sieltä suoraan Christchurchiin. Kaikoura jää valitettavasti meiltä välistä 😥
7. päivä | Rotorua Torstai-aamuna valmistimme aamiaista hökkelikylän (jota myös majoitusalueeksi kutsutaan) keittiössä. Päivä oli ensimmäinen, kun vettä satoi kunnolla. Päätimme uhmata sadetta palaamalle Redwoodsin puukävelylle päiväsaikaan, sillä illalla paikka oli ollut enemmänkin valoshow. Kierroksen jälkeen teimme vielä puolen tunnin kävelyn jättikokoisten puiden keskellä tihkusateessa. Päivä jatkui sateisena, joten päätimme kokeilla kuumissa lähteissä lillumista Polynesian Spassa. Altaiden vesi pulppusi suoraan Priest-lähteestä ja lämpötilat vaihtelivat 39-42 C välillä. Kuuma vesi teki tosi hyvää väsyneille lihaksille ja veden mineraalit kuulemma helpottavat jopa reumaa. Illaksi sää selkeni ja aurinko alkoi taas paistaa. Hyppäsimme Ju(i)cyyn ja ajoimme Rotorua Night Market -iltatorille, jossa myydään street foodia ja mm. käsitöitä aina torstai-iltaisin. Kävelimme myös Lake Rotoruan pieneen satamaan, josta järvi näytti todella kauniilta.

18 January 2017

6. päivä | Rotorua | osa 2 Auton avaimet vihdoinkin kädessä teimme 1,5 h kävelyn järven ympäri. Pääsimmekin tiirailemaan myös Green Lakelle. Blue ja Green järvien pitäisi välillä näyttää eri värisiltä - mutta tänään onni ei suosinut (tässäkään) ja meistä molemmat olivat sinisiä. Järveltä suunnistimme (todellakin suunnistimme, sillä GPS-laitteemme on jo toista päivää täysin kuutamolla, eikä siitä saa reittiohjeita, mutta onneksi kuitenkin WI-FIn) takaisin keskustaan syömään. Herkuttelimme italialaisessa bruschetta-annoksilla ja jättikokoisella brownie-jäätelö-jälkkärillä 👌🏻😋 Ilta-yhdeksältä ajoimme vielä Redwoods Treewalk -nähtävyyteen, jossa kävellään reitti, joka muodostuu jättimäisiin puihin kiinnitetyistä tasanteista ja riippusilloista. Iltamyöhään metsä oli pilkkopimeä ja se oli valaistu kauniisti erilaisilla valoilla ja lyhdyillä. Kauniin näkymän myötä haluamme myös kunnioittaa kauniita muistoja. Tämä kirjoitus on omistettu Annan eilen poisnukkuneelle mummalle ❤
6. päivä | Rotorua | osa 1 Aamusta tsekattiin ulos Airbnb-huoneesta ja hypättiin kaaraan. Edessä oli tunnin ajomatka Rotoruaan. Ajettiin Kuirau Parkiin, jossa oli pulppuavia (ja haisevia 😷) kuumia lähteitä sekä muta-altaita. Lammet höyrysivät kunnolla ja osa kiehui! Otettiin myös jalkakylpy altaassa, joka sai lämpönsä lähteistä. Käytiin keskustassa syömässä salaatit (legendaarisessa) Fat Dog -ravintolassa ja käytiin heittämässä kamat The Backyard Inniin. Sitten suunnattiin kohti Blue ja Green lake -järviä. Järven rannassa sattui piiieni kommellus. Noora laski auton avaimet takapenkille ja paikan ollessa täynnä Annan kammoamia mehiläisiä, päädyttiin paiskaamaan auton ovi kiinni. Avaimet olivat siis sisällä. Ja auto tietenkin lukossa. Kännykkä oli kädessä, mutta emme saaneet soitettua huonon yhteyden takia vuokraamoon. Mukava paikallinen mies lainasi puhelintaan ja alle tunnissa tuli apua ja ammattilainen oli murtautunut onnellisesti autoomme 😁

17 January 2017

5. päivä | Tauranga Otettiin aamu chillisti, vedettiin pikapuurot naamariin ja lähdettiin ajamaan lähellä sijaitseville vesiputouksille: Te Rerekawau Falls aka Kaiate Falls. Nähtävyys muodostui kahdesta eri putouksesta, joista toinen oli kolmiosainen ja toinen ns. horsetail eli yksittäinen pitkä pudotus. Jälkimmäinen muodosti pienen lammen, jossa ilmeisesti olisi voinut myös uida. Paikka oli taianomainen! Putouksilta ajettiin Mount Maunganui nimiseen kylään, jossa tarkoitus oli patikoida korkean laavasta muodostuneen vuoren eli The Mount'n päälle. Reippaana valitsimme jyrkimmän reitin ja selvittiin huipulle 35 minuutissa. 😎 Maunganuissa oli myös kaunis ranta, jossa Noora innostui kokeilemaan uudemman kerran surffaamista - köh - hieman huonomalla menestyksellä kuin Sydneyn puolella 😂🙊 Myös Anna uhmasi huomattavasti isompia (mutta silti pieniä) aaltoja kuin mihin olimme tottuneet.. Ja saldoksi jäi, että pääsimme muutaman aallon harjalle hetkeksi laudalla makoillen 😋

16 January 2017

4. päivä | Whitianga & Tauranga Lähdettiin hostelli Turtle Covesta aamusta ajamaan Coromandelin itäreunalla sijaitsevaa Hot water beachia ja Cathedral Covea. Biitsillä piti laskuveden aikana olla mahdollisuus kaivaa hiekkaan pieniä altaita, jotka sitten täyttyisivät jopa 60 astetta kuumasta vedestä. Yritettiin tähdätä rannalle tuolloin, mutta vaikka ranta hieno olikin, oli merivesi jäätävän kylmää eikä kukaan kaivanut kuoppia yhtään mihinkään. Siirryttiin pienen ajomatkan päähän Hahei-rannalle ja otettiin sieltä vesitaksi Cathedral Coveen, joka on pieni kaunis poukama, jossa sijaitsee korkea veistosmainen kallionjärkäle: Hoho Rock. Ihailtiin maisemia muutama tunti ja lähdettiin samalla venekyydillä takaisin. Coveen olisi voinut myös patikoida - - mutta säästettiin kerrankin jalkojamme. Ja syötiin Haheissa puoliksi pizza 😁🍕 Sitten hypättiin autoon ja ajettiin yhtä kyytiä lähes 3 tunnin matka Taurangaan, josta oltiin bookattu Airbnb:n kautta (kiva 😍👍🏻) huone kahdeksi yöksi.

15 January 2017

3. päivä | Coromandel & Whitianga Noudettiin vuokra-auto aamulla klo 8. Kerrattiin liikennesääntöjä ja säädettiin muita juttuja vielä nolot 1,5 h ennen kuin lähdettiin matkaan kohti Coromandelia ja seuraavaa yöpymispaikkaa: Whitiangaa. Noora aloitti ratissa ja autolla ajaminen sujui loistavasti myös Annalta, kun toinen on vieressä hokemassa "vasen, pysy vasemmalla!" Ajettiin kiertoreittiä maisemien vuoksi ja törmättiin Coromandel Valleyssa Kauaeranga Visitor Centeriin, josta lähtee useita eripituisia vaellusreittejä. Valittiin n. 1h kävelyreitti, 76 Lookout spot, joka vei trooppisessa metsässä pienelle tähystyspaikalle. Käytiin katsastamassa myös Hoffman's pool, joka oli todella kaunis satojen kivien välissä virtaavan joen ranta. Jatkettiin matkaa rantatietä pitkin ja uskallettiin poiketa metsän keskellä kulkevalle ajoreitille. Tie mutkitteli Coromandel Forestissa ja kohosi vuorten välissä yhä ylemmäs - näkymät olivat sanoin kuvailemattomat.. 🌴🌿🌳🌲 Yöksi tulimme Turtle Coveen

14 January 2017

2. päivä | Auckland Herättiin aikaisin pesemään pyykkiä hotellin pyykkituvassa ja laiteltiin samalla kamoja valmiiksi suunnittelemaamme retkeä varten. Olimme lähdössä katsomaan Mount Eden -tulivuorta. Tai siis sammunutta kraatteria. Otettiin hotellin läheltä bussi ja matkattiin Mt Edenin alueelle. Samoiltiin hetki, mutta vuori löytyi nopeasti jopa meidän suunnistustaidoilla - se on kuitenkin koko Aucklandin maaston korkein kohta 😅 Ylös kapuamiseen meni n. 15 minuuttia, ja näkymät olivat tosi hienot. Itse kraatteri oli tosi syvä ja kasvoi heinää. Edenin jälkeen vierailtiin vielä Aucklandin taidemuseossa, shoppailtiin (mutta ihan vähän 😉) ja hoidettiin pakollisia juttuja (kuten hankittiin paikallinen liittymä). Loppu ilta käytettiin matkasuunnitelmien tekemiseen ja psyykattiin itseämme, sillä aamulla edessä olisi vuokra-auton hakeminen.

13 January 2017

1. päivä | Auckland Tultiin perjantai-iltapäivästä Uuteen-Seelantiin, Aucklandiin ja hotellille kamppeiden tiputtamisen jälkeen lähdettiin ekana metsästämään ruokaa. Ensimmäinen fiilis kaupungista oli, että paikka on Sydneyyn verrattuna samanlainen kuin Kuopio on Helsinkiin verrattuna. Hienon näköinen, mutta aika pieni ja samalla myös kotoisa 🙃 Ruokaa löytyi - ylläri, ylläri - pienestä hampurilaispaikasta, ja se oli super hyvää! Illalla käveltiin satama-alueella, jossa aurinko lähti laskuun. Ja päästiin ylittämään pieni silta, joka nousee ja laskee pois veneiden tieltä. Ennen kuin painuttiin takaisin hotellille, tsekattiin vielä tuliaispuoti, jossa myytiin lähinnä kiwi-, rugby-, golf-, ja simpukka-aiheista tavaraa.
Lento | Sydney >> Auckland Taas mennään! Herättiin tooosi aikaisin aamulla ja suunnattiin Sydneyn lentokentälle. Olo on _lievästi_ turhautunut Australian lentokenttämeiningistä: Laukkuja jättäessä katsottiin viisumit ja kunnon selvittelyt, mistä on tultu ja mihin menty ja saadaanhan tulla vielä maahan uudestaan. Sitten skannattiin passi ja kasvot. Siitä virkailija tsekkasi passit ja etukäteen täyttämämme maastapoistumiskortit. Tämän jälkeen laukkujen turvatarkastus, jossa perinteisen metallinpaljastimen sijaan mentiin kokovartaloskanneriin pieneen koppiin, jossa piti seistä kädet pään ylle nostettuna. Nyt odotellaan, jos ne vielä keksivät jotakin ennen koneeseen nousua 🙄 Fiilis on kuin ihmiskuulalla Flipper-pelissä kun on pompoteltu suuntaan ja toiseen. Ja edessä vielä 3 tunnin lento Uuteen-Seelantiin ✈️

12 January 2017

5. päivä | Sydney Aamu alkoi hienosti: ensin päätimmekin jättää välistä ohjatun kävelykierroksen ja suunnata suoraan bongaamaamme Sydney Festivalin kohteeseen: The Beach oli jättimäinen pallomeri, jossa seilattiin uimarenkaiden päällä. Kävi ilmi, että me ja tuhat lapsiperhettä olimme menossa sisään samaan aikaan. Jono oli niin pitkä, että jätimme leikin kesken ennen kuin se oli alkanutkaan. Sen sijaan nautittiin jäätelöannokset ainoassa varjopaikassa, mitä Barangaroon alueelta löytyi 😎Ja alkupalalta siirryimme tietysti ruokapöytään, eli syötiin jättikokoiset burgerit The Rocksin puolella. Sitten oli pienen jogurttikylvyn aika - hotellilla valeltiin ihon palaneet kohdat luonnonjogurtilla ja näytettiin... mielenkiintoisilta - hajusta puhumattakaan 😅 Illalla menimme katsomaan Nocturnal Animals -trilleriä ulkoilmateatteriin Botanic Gardensiin. Valkokangas oli veden päällä ja sen takaa avautui näkymä oopperatalolle 😍 Jännitystä toi myös yllämme kiertelevät jättikokoiset lepakot 🙈🦇

11 January 2017

4. päivä | Sydney Iho paloi vähän pahemmin kun surffauksen jälkeen luultiin 😬Aamu alkoi siis ihovoiteessa kylpemisellä ja lainattiin myös minibaarista pari vesipulloa viilennykseksi.. Jaaa palautettiin ne myös avaamattomina takaisin. Sorry seuraavat huoneen 227 asukkaat. Päivän ylin lämpötila tänään oli 37 asteessa 😱😎☀️ Päätettiin siis kävellä vähän tutustuen uusiin alueisiin, kuten Woolloomoolooseen (😂) ja Darlinghurstiin, mutta ottaa muuten rennosti. Istuskeltiin mm. puistossa ja juotiin mangosmoothiet söpössä kahvilassa. Illalla suunnattiin hienoon paikkaan syömään: MasterChef Australiasta tutun "dessert king" Reynoldin Koi-ravintolaan. Anna sai niin nimmarin kuin kuvankin itse mestarin kanssa ja syömämme neljän jälkkärin kokonaisuus oli uskomaton 😍 Etenkin annos nimeltään Moss sai Annan lähes sulamaan 😋 Jälkkäreiltä matka jatkui neon-valojen hohtoisessa kaupungissa parin nähtävyyden tsekkaamisella ja torakoiden väistelyllä - ja sitten hotellille 😴

10 January 2017

3. päivä | Sydney Tiistai oli omistettu surffaukselle. Kokemus oli mahtava! Vaikka vähän epäröitiinkin nousta kyytiin hajoamispisteessä olevaan Toyota Landcruiseriin ja kuskin penkiltä esiin kömpi lähes rastatukkainen elämäntapasurffari, joka osoittautui kuskin lisäksi surffiopettajaksi, matkan vetäjäksi ja ilmeisesti yksityisyrittäjäksi - oli päivä todella hauska. Päästiin opettelemaan aalloilla ratsastamista tai kuten siellä sanottiin: "catching waves" privaatilla rannalla kauempana Sydneyn keskustasta. Heti alkajaiseksi Toyota juuttui hiekkaan ja naurettiin, että saatiin "total aussie surfing experience" kun kaivettiin autoa hiekasta ja työnnettiin se porukalla ylös 😂 Opettaja oli hyvä ja aallot pieniä, joten päästiin aika nopeasti ekoille aalloille ensin laudalla maaten ja myöhemmin noustiin seisomaankin asti. 💪🏻 Hotellille viemisiksi saatiin pari desiä hiekkaa, päihin kuhmut ja yksi haava (auton takaluukusta). Etenkin Noora oli ja on edelleen fiiliksissä kokemuksesta 😊

9 January 2017

2. päivä | Sydney Toka päivä aloitettiin suuntaamalla suoraan Darling Harbouriin ja siellä sattumalta törmättiin puutarhaan: Chinese Garden of Friendship oli makea! Vehreyden ja vesiputouksen lisäksi lammessa uiskentelevat karpit sekä kallioilla kiipeilevät liskot yllättivät 🦎 Loppupäivän hengailimme Queen's Botanic Gardenissa, jossa riittäisi nähtävää vaikka kuinka paljon. Ehkä makein juttu satumaisen kauniissa keidasmaisessa puutarhassa oli puu, joka kasvattaa oksistaan juuria. Ja kun ne pääsevät maahan asti, niistä tulee uusia runkoja 😳 Hotellille päin kävellessä testattiin vielä Hyde Parkissa käynnissä olevan Sydney Festivalin yhtä kohdetta: House of Mirrorsia (josta piti päästä ulos 30 minuutissa, mutta Anna löysi ulos kahdeksassa 😒)

8 January 2017

1. päivä | Sydney Ekana päivänä käveltiin Royal Botanic Gardensin kautta katsomaan heti ekana Sydney Opera House, hortoiltiin hetki sataman rantakaduilla ja kaupungin kaduilla.. Istuskeltiin The Rocksin puolella ihailemassa oopperataloa Canadian Clubilta livemusaa kuunnellessa ja drinkit kädessä 🍹Sekä käytiin kävelemässä Sydney Harbour Bridgellä ja syömässä Italialaisessa 🍕 Yllättävää oli, että oopperatalo onkin beige, eikä valkoinen 🤔 Ja katusoittajat oli uskomattoman hyviä 👍🏻

7 January 2017

Finally, Sydney! Saavuttiin Sydneyyn illalla, napattiin lentokentältä juna ja käppäiltiin Central Station hotellille. Hyvin oltiin taltutettu jet lag koneessa - ei ollut edes paha mennä nukkumaan, vaikka kello Suomessa oli noin 13 päivällä. 😴

6 January 2017

Lento | Helsinki >> Amsterdam >> Hong Kong >> Sydney Lento lähti Helsinki-Vantaalta 8:15. Hyvästi -20 C pakkanen 😎 1. välilasku Alankomaihin. Pulled pork sandwichit, pelottava passintarkastaja ja pari tuntia Hong Kongin lentoon. 2. välilasku. Saavuttiin Hong Kongiin klo 8 aikaan aamulla paikallista aikaa. Seuraavaa lentoa ei tarvinnut kauan odotella. Ärsyttävää oli supertiukat turvatarkastukset - koneeseen ei saanut viedä lentokentältä ostettua vesipulloa 😤