Finland, Croatia · 8 Days · 14 Moments · August 2017

Jonskun ja Eevun suuri seikkailu


23 August 2017

Kroatian himoituimpiin nähtävyyksiin kuuluu Blue cave ja mekin olimme Splitissä ollessamme katselleet sinne reissujen hintoja. Ne huitelivat kolminumeroisissa summissa ja olimme hylänneet koko ajatuksen, kunnes Visillä huomasimme, että saaren toisella laidalla sijaitsevan Komizan kaupungin satamasta ei ole kuin alle puolen tunnin venematka Bisevon saarille, jossa Blue Cave sijaitsee. Lisäksi hinta oli maantieteellisistäkin syistä Komizasta huomattavasti Splitin hintoja alhaisempi. Tärkeintä oli googlen mukaan osata suunnata suoraan rantaan veneidenomistajien luokse - ilman välikäsiä. Heräsimme aikaisin, hyppäsimme klo 8 bussiin ja ohitimme Komizan satamasta Blue cave -matkanjärjestäjien putiikit (joihin niin moni muu bussissa matkustanut suuntasi, höhö!) ja hommasimme liput! Hintaa kaikelle tälle per pää (lautta Split-Hvar, lautta Hvar-Vis, bussi Vis-Komiza, vene Komiza-Bisevo ja Blue Cave -lippu) tuli yhteensä n. 40 € joka on huomattavasti Splitin yli 100 €:n paketteja huokeampi.

22 August 2017

Pääsimme lopultakin jo heti reissun alusta asti haaveilemalleni Vis-saarelle ja sen samannimiseen pääkaupunkiin. Matka taitettiin jättiläismäisellä pikaveneellä, ja matkaaminen oli sen verran epätasaista kyytiä että henkilökunta katsoi parhaaksi jakaa matkustajille oksennuspussit. Vis on saarena huomattavasti Hvaria pienempi mutta huomasimme että hintataso pysyi melko samana ja jonkin verran turistimaiselta vaikutti vielä tänäkin paikka. Paikallinen majoittajamme kertoi koko reissun hauskimman knoppitiedon: saaren asukasmäärä on kesäisin n. 3500 ja talvisin 1500, sillä suurin osa työikäisistä viettää siellä vain kesänsä. Tai kuten majatalomme pitäjä sen hyvin tiivisti: "in the winter on this island there is nothing but old people and funerals". Oli outoa, miten vaikea Visin saarelle oli saada hommattua liput - jouduimme ostamaan menoliput ja paluuliput eri matkatoimistoilta, ja niin majatalomme omistajat, kadunmiehet, viralliset turisti-infotkaan eivät tuntuneet osaavan meitä neuvoa.

21 August 2017

Oltiin varattu Hvarista majoitus siis vain kahdelle yölle, ja tarkoitus oli lähteä lautalla kohti huomattavasti Hvarin saarta pienempää Vis-saarta kohti. Aina ei kuitenkaan käy niin kuin suunnittelee: kovan tuulen takia tiistain lautta oli peruttu ja kaiken lisäksi lautta Splitiin oli täynnä. Toisin sanoen löysimme itsemme tilanteesta, jossa meillä ei majapaikkaa Hvarissa, eikä sen puoleen keinoa päästä sieltä pois. Selvitimme tilanteen kuten kaltaistemme nuorten ja vastuullisten aikuisten kuuluukin: kiukuttelimme hetken, poljimme jalkaa ja lopulta äkkypäkkyn päätteeksi nopealla googlailulla löysimme todella hienon ja edullisen majapaikan Hvarista vielä yhdeksi ylimääräiseksi yöksi. Tämä muutos suunnitelmiin, jota pidimme ensin vastoinkäymisenä, osoittautuikin yhdeksi reissumme kohokohdista: kävimme tuona ylimääräisenä Hvar-päivänämme tutustumassa korkealla vuoristossa sijaitsevaan Fortica Spanjola -linnoitukseen ja maisemat olivat ihan HUIKEAT!

19 August 2017

Kun matkatavarat oli viety asunnolle, lähdettiin sekkailemaan ympäri Hvarin kaupunkia. Käveltiin pitkin rantabulevardia, käytiin uimassa ja otettiin aurinkoa. Käytiin syömässä illalla rantabulevardilla sijaitsevassa Fresh Pasta Housessa pasta-annokset, sillä meille oli kehuttu paikallisten tekevän todella hyvää pastaruokaa. Oikeassa olivat nämä internetin blogitietäjät ja matkaoppaiden kirjoittajat - mun taggliatelle adriatic shrimp ja Eevun taggliatelle carbonara oli kumpikin aivan törkeen hyviä. Hintataso Hvarissa oli kuitenkin meidän harmiksi aika korkea, perus ravintolaillallisesta saa maksaa n. 20-30 €. Päätettiin myös, että seuraavana matkakohteena meillä olisi Vis island ja aloimme etsiä majoitusta ja selvittää, mikä olisi paras tapa siirtyä Hvarin saarelta Visin saarelle.
Saavuttuamme Hvarin saarelle, oli ensimmäinen askel tietty majoituksemme paikantaminen. Olimme varanneet Hvarista hiukan hintavamman majoituksen, sillä hullaannuimme täysin siitä miten uudelta ja modernilta asunto näytti. Ulkonäköä ja hintaa (kahdelta hengeltä kaksi yötä 260 €) tasapainotellessa kyseinen luxusmajapaikka oli ehdottomasti hintansa väärti. Asunto oli lisäksi valmistunut kuluvan vuoden keväällä ja esimerkiksi keittiövarustelut ja wc-/peseytymistilat olivat kyllä sen mukaiset. Asunnon omistaja saapui henkilökohtaisesti hakemaan meidät bussipysäkiltä, ja nopeasti meille selvisikin että kaiken muun hyvän lisäksi varaamamme asunto oli n. 200 m päässä keskustasta.
Jätimme hyvästit Splitille ja Solinille ja suuntasimme kohti saarta nimeltä Hvar. Kyyditys sinne sujui parhaiten ja halvimmalla Jadrolinijan autolautan kyydissä, hintaa tuli vain n. 6 €/sierainpari. Lauttamatka kesti noin kaksi tuntia ja huhut Kroatian suurimmille saarille riehumaan tulevista brittituristeista alkoivat osoittautua todeksi jo tuossa vaiheessa, ennen saarelle pääsyä.

18 August 2017

Emme olleet syöneet koko päivänä kuin aamupalan, ja kello oli yhtäkkiä yli iltakahdeksan ennen kuin pääsimme rannalta majapaikkamme kautta Splitin vanhaan kaupunkiin. Niksipirkka-vinkki: Eevu oli unohtanut pakata hajuvedet mukaan ja kun olimme tänä iltana päättäneet laittautua hienoksi, oli hajuvettäkin saatava. Marssimme siis hajuvesikauppaan ja Eevu suihkautti mahdollisimman kalliista Hugo Boss -hajuvedestä suihkaukset ja matka jatkui. Olimme jo torstaina päättäneet pistäytyä eräässä todella sympaattisessa Skalinada-ravintolassa, joka näytti ensisilmäyksellä olevan täynnä. Meille kuitenkin järjestettiin pöytä, ja ravintola oli kaikin puolin huikea. Eevu söi grillattua meriahventa ja minä otin grillatun tonnikalafilén. Lisuikkeina oli grillivihannekset ja juomana paikallinen valkoviini. Ruuan jälkeen löysimme vielä tunnelmallisen pikkukuppilan (Uje Oil Bar), jossa otimme jälkkäriviinin ja -viskin. Paikan tarjoilijan kanssa kävimme pitkän keskustelun kulttuurieroista. Ilta oli 6/5!
Päätimme jo torstaina Krkan reissun jälkeen, että perjantaina otetaan lunkisti: etsitään joku kiva ranta, maataan paahtavassa auringossa, uidaan kirkkaassa vedessä ja juodaan pari bisseä ja drinkkiä - toisin sanoen laitetaan lomamoodi kunnolla päälle. Kyseltiin majoittajaltamme ja todella avuliaaksi osoittautuneesta tourist/traveler info -pisteestä apua hyvän, ei niin turistien valloittaman rannan löytämiseksi, ja he neuvoivat välttämään mm. Tripadvisorin ykkössijoilla olevia rantoja, sillä niissä ei paljoa tilaa ole. Meidät neuvottiin Bene beach -nimiselle rannalle, joka osoittautu ihan jackpotiksi. Huikea kivipohjainen, kristallinkirkasvetinen ranta avautui heti pienen metsäkaistaleen jälkeen silmiemme eteen. Rannalla oli tietty jonkin verran turisteja, mutta enimmäkseen paikallisia perheitä ja teiniporukoita. Lätkäisimme Eevun kanssa high fivet onnistuneelle valinnalle, ja vietimme rentouttavan päivän 34 asteen paahteessa löhöillen, uiden, polkuveneillen ja drinkkejä siemaillen.

17 August 2017

Päivän agenda oli reissu Krkan kansallispuistoon. Krka on yksi niistä "pakollisista" nähtävyyksistä Kroatian matkaajille, joten paikka oli TÄYNNÄ muitakin turisteja. Puisto oli tungoksesta huolimatta ihan uskomattoman kaunis, täynnä pieniä suloisia puroja ja pikku vesiputoksia, vehreitä ja reheviä sammalmättäitä ja puita. Varoituskylttien kuvat villisioista nostivat odotukset korkealle, mutta yhtäkään Pumbaa ei lopulta tullut vastaan. 😐 Krkan puistossa jaoimme (melko kalliissa ravintolassa) meat plate for two -tyyppisen annoksen, joka oli muilta osin ihan OK, vaikkakin possunpihvi oli todella kuivaa ja aterian mukana tulleet ranskalaiset tuntuivat edellisviikolla valmistetuilta. Jos yleensä ateria maksaa Kroatiassa alueesta riippuen juomineen n. 25 € kahdelta hengeltä, sai tuolla turistien valloittamassa puistossa ruuan hintaan lyödä kympin lisää. Pitihän siellä Krkassa käydä vähän kahlaamassa. Uiminen tosin jäi, sillä ajatus ihmismassan keskellä pulikoimisesta ei houkutellut.

16 August 2017

Saavuttiin vihdoin kohteeseen ja jukupätkä kun väsytti ja nälätti. Valveillaoloaikaa oli noin vuorokauden verran (jos parin tunnin lentokentän lattialla mönkimistä ei ota huomioon) ja ruokaa ei oltu syöty yli kahteentoista tuntiin. Pieniä nälkä- ja väsykiukun merkkejä oli molemmilla havaittavissa. Kentältä otettiin airport shuttle -bussi Splitiin, josta jatkettiin Uberilla Soliniin jossa meidän airbnb-asunto sijaitsee. Uberin käyttö oli meille kummallekin uutta vielä tässä vaiheessa, aloitettiin siis ihan nollasta lataamalla Uber-appi puhelimeen. Huomattiin tosin nopeasti että Uber pn huomattavasti perinteistä taxia kätevämpi ja halvempi vaihtoehto. Asunnolle päästyämme otettiin parin tunnin unet ja syötiin kahteen pekkaa paketillinen riisikakkuja. Unien jälkeen otettiin Uber alle ja suunnattiin Splitiin syömään. Valittiin ruuaksi mahdollisimman helpot ruuat mahdollisimman helpossa ravintolassa, sillä nälkä oli kova ja myönnettäköön että pienimuotoista kulttuurishokkia puski päälle.
Lento lähtee N-Y-T NYT! Yö oli pitkä ja kyllä väsytti 😴 kovalla lattialla saatiin molemmat nukuttua parin minuutin pätkissä ehkä puolentoista tunnin unet. Pestiin hampaat vessassa ja perinteisen Oak Barrelissa nautitun aamukaljan jälkeen olikin pian aika siirtyä koneeseen. Meidän lento on ilmeisesti buukattu ihan maksimikapasiteettiin ja käsitettiin virkailijoiden kuulutuksista että maksua vastaan ylimääräisiä käsimatkatavaroita matkustamoon tuovat joutuivatkin antamaan näitä laukkujaan vietäväksi ruumaan, kun kone on liian täynnä eikä tilaa laukuille matkustamossa ole. Anyways, nyt mennään!! 😍 🛫
Bussi saapui Helsinkiin ajallaan klo 21'30, jonka jälkeen odoteltiin kuitenkin matkatavaroita bussin uumenista aika kauan. Jalanpohjia poltteli hiukan, sillä klo 21.55 lähtisi bussi Rautatientorilta Helsinki-Vantaan lentokentälle ja olisi hyvinkin tavoitteellista ehtiä siihen. Saatiin laukut haltuun n. 21.45 ja oltiin varmoja ettei ehditä enää tuohon klo 21.55 bussiin ja käpyteltiin melko rauhassa kohti laituria, josta oli kuitenkin lähdössä klo 23 aikoihin toinen bussi kentälle. Saavuimme laiturille n. Klo 22 ja mitä nyt - bussi oli ilmeisesti myöhässä ja kuin ihmeen kaupalla se oli vielä laiturilla. Pääsimme kuin pääsimme siis kentälle hyvissä ajoin. Lentokentälle saavuttuamme olimme nälkäisiä ja käveltyämme jo kertaalleen Burger Kingin ohi, bongasi Eevu yhtäkkiä kyltin jossa tämä hampparitaivas kertoi olemassaolostaan. Hampurilaiset naamariin ja yömyssyn kautta etsimään nukkumapaikkaa. Yösijan virkaa sai lopulta toimittaa lattia ja petivaatteita pyyhe, villasukat ja muutama paita.

15 August 2017

Pysähdys Tampereella. Täpötäyden Onnibussin ilma on vähintäänkin supertunkkainen ja olo neljän tunnin istumisen jälkeen molemmilla on muhjuinen. Pikku happihyppelyn jälkeen matka kohti Helsinkiä jatkuu. Bussi on siis määränpäässään perillä klo ~21.30.
Lähtökuopissa. Bussi Helsinkiin lähtee klo 15.00 ja kengät on jo jalassa. Laukut on pakattu ja jännittää onko kaikki mukana. Tulemme Eevun kanssa siihen tulokseen, että turha stressi pois - kunhan passi ja lompakko on molemmilla mukana, niin kaikki on hyvin. Passi, check. Lompakko, check. Mars bussille. VR lakkoilee eikä junat kulje ennen keskiviikkoaamua, joten päädyimme matkaamaan Onnibussilla. Jouduimme siis lakon takia perumaan varaamamme junaliput ja ostamaan Onnibussi-liput vain pari päivää ennen lähtöä. Liput olivat näin ollen melko kalliit ja johtuen juurikin tuosta VR:n lakosta on bussi täyteen ahdettu. Bussimatka kuuluu hönöillessä ja naureskellessa sekä Netflixiä ja YouTube-videoita katsellen. Eevu teki meille myös söpöt pikku matkaeväät (mm. metukka-ruisleipiä). Bussimatka kestää vajaan kahdeksan tuntia ja Helsingin keskustaan päästyämme matkaamme vielä Elielinaukiolta Helsinki-Vantaan lentokentälle bussilla. Vietämme yön lentokentällä ja lento HKI-SPL lähtee klo 08.30.